Kuvaajana etsin työvälineitä, jotka tukevat omaa tyyliäni, helpottavat pitkien päivien fyysistä kuormitusta ja mahdollistavat reagoimisen nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Olen vuosien varrella rakentanut itselleni sekä zoom- että prime-objektiiveihin perustuvat setit, joita käytän rinnakkain ja tarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa. Molemmilla on oma paikkansa, ja yhdessä ne muodostavat työkalupakin, jolla pystyn toteuttamaan monipuolista dokumentaarista-, urbaania- ja tapahtumakuvausta.
Zoom-setti: joustavuutta ja tehokkuutta
Tamron 28-75mm f/2.8 G2 on minulle ideaalialueen kattava normaaliobjektiivi. Se tarjoaa 28–75mm polttovälialueen, joka kattaa tilanteet, joissa tarvitaan hieman laajempaa näkymää tai halutaan eristää kohde taustasta. 28mm toimii minulle luonnollisempana laajakulmana kuin 24mm, joka vääristää helpommin – etenkin sisätiloissa tai henkilökuvissa.
Nikon 17-28mm f/2.8 toimii laajakulmazoomina juuri niillä alueilla, joita käytän eniten. 14mm tuntuu usein liioittelulta, mutta 17–28mm antaa käyttökelpoista laajakulmaa ilman voimakkaita vääristymiä. Tätä objektiivia käytän paljon arkkitehtuuri- ja maisemakuvauksessa sekä tapahtumissa, joissa ympäristö on tärkeä osa kuvaa. Piirto on hyvä ja objektiivi on erittäin kevyt – ominaisuudet, jotka kannustavat ottamaan sen mukaan lähes aina.
Nikon 70-180mm f/2.8 on kevyt ja käytännöllinen valinta telealueelle. Piirto on enemmän kuin riittävä ja paino tekee siitä aidosti käyttökelpoisen myös pitkinä työpäivinä. Tämä objektiivi tuo kuviin kaivattua etäisyyttä ja tilantuntua, mutta pysyy silti selvästi kenttäkelpoisena.
Kokemuksia yhden linssin ratkaisusta: Tamron 35-150mm f/2–2.8
Kokeilin jonkin aikaa myös Tamron 35–150mm f/2–2.8 -objektiivia ajatuksella, että se voisi olla täydellinen yhden linssin ratkaisu moniin tapahtumiin. Ajatus oli hyvä: yksi laadukas objektiivi, joka kattaisi sekä normaali- että telealueen. Käytännössä tämä ajattelu ei kuitenkaan toiminut.
Käytettävyydessä tuli vastaan kaksi isoa ongelmaa. Ensinnäkin, kun yhdellä objektiivilla voi zoomata 35 millistä 150 milliin, houkutus tehdä kaikki paikaltaan kasvaa liian suureksi. Zoomialueen laajuus passivoi liikkumista – ja liikkuminen on juuri se, mistä monet parhaat kuvakulmat löytyvät.
Toinen ongelma oli paino. 35-150mm on painava objektiivi, ja pitkissä kuvauksissa se rajoitti liikkumista ja teki esimerkiksi yhdellä kädellä kuvaamisesta tai kulman hakemisesta huomattavasti raskaampaa. Huomasin, että intuitiivinen, tilanteeseen reagoiva kuvaukseni kärsi.
Näiden kokemusten jälkeen palasin takaisin kevyempään ja jaetumpaan zoom-settiin, jossa eri polttovälialueet on jaettu selkeästi: laajakulma, normaali ja tele. Tämä jakaa kuormaa, pitää minut aktiivisena ja säilyttää kuvan tekemisessä liikkeen.
Prime-setti: rajattua ilmaisua ja keskittymistä
Vaikka zoomit tuovat joustavuutta, en ole hylännyt prime-objektiiveja – päinvastoin. Ne ovat edelleen tärkeä osa työskentelyäni. Käytössäni ovat Nikonin S-sarjan 24mm, 35mm, 50mm ja 85mm f/1.8 -objektiivit, joista valitsen tilanteen mukaan sopivan parin tai yksittäisen polttovälin.
Tapahtumissa ja henkilökuvauksessa kuvaan usein kahdella rungolla – esimerkiksi 35mm toisessa ja 85mm toisessa. Tämä antaa nopean pääsyn kahteen polttoväliin ilman vaihtamista ja auttaa säilyttämään flown tilanteessa. Myös yhdistelmä 24mm ja 50mm toimii hyvin, riippuen kuvausympäristöstä ja siitä, haluanko laajemman tilantunnun vai intiimimpää kerrontaa.
Kaupunkikuvauksessa käytän usein pelkästään 35mm tai 50mm. Näissä tilanteissa haluan liikkua kevyesti ja kuvata mahdollisimman intuitiivisesti. 50mm tuo sopivasti pakkausta kuvaan ja toimii hyvin somessa ja julkaisuissa, joissa kuvan koko on rajallinen. 35mm taas on klassinen katukuvauksen polttoväli, jolla pääsee lähelle ja säilyttää silti ympäristön osana kuvaa.
Kahden setin tasapaino
Zoomit antavat minulle työvälineet nopeisiin tilanteisiin ja vaihteleviin ympäristöihin. Ne tuovat tehokkuutta silloin, kun täytyy reagoida nopeasti tai kun olosuhteet muuttuvat jatkuvasti. Primesetti taas antaa mahdollisuuden keskittyä – rajata näkökulmaa ja hidastaa ajatusta. Sen kanssa työskentelyssä on oma meditatiivinen rytminsä, joka vapauttaa luovuuden eri tavalla.
Kaksi settiä – yksi ammattilaisen joustavuuteen, toinen ilmaisun tarkkuuteen. Ja niiden välillä vapaus liikkua.